Minulla ei ole ollut tiettyä unelma-ammattia, johon olisin tähdännyt. Se on ollut sekä haaste että mahdollisuus. Haaste oli punaisen langan puuttumisessa sillä hyvin moni asia kiinnosti. Toisaalta se oli onni, sillä asioita, joiden kanssa nyt työskentelen, ei ollut edes olemassa opiskeluaikoinani.
Muistan ajatelleeni, että työ, jossa saisi matkustaa olisi mahtava. Kun ennen yhteishakua ammatteja tarkastelin, niin ilmeisimmin matkustelevan työnkuvan päättelin olevan lentoemännällä. Heti perään totesin, että vaikka pituus riittäisi niin kielitaito ei ainakaan silloisten vaatimusten mukaan tulisi riittämään, enkä oikein muutenkaan kokenut sopivani siihen muottiin. Myöhemmin olen toki huomannut, että hyvin monet työnkuvat sisältävät matkustelua. Myös nykyinen työni yliopisto-opettajana, jota ei ehkä ensimmäisenä mieltäisi kovin liikkuvaksi hommaksi.
Muistelin näitä juttuja saapuessani loppukesäisenä syyskuun aamuna Barcelonalaiseen hotelliin. Olin matkustanut Espanjaan asti, ensimmäiseen konferessiini esittelemään puettavaa teknologiaa, jota olimme töissä yhdessä työstäneet keväästä asti. Konferenssi oli MobileHCI 2018, jossa osallistuin workshop-osioon ja esittelin paperin, jossa työmme oli vielä tekovaiheessa. Pääsin osallistumaan myös konferenssiin yhdeksi päiväksi. Niistä myöhemmin lisää. Vaikka työmatkoilla harvoin on vapaata aikaa, niin pieni hetki sieltä täältä oli onneksi mahdollista kipaista katsomaan paikallista elämää.
Tuleva vuosi on kymmenes työvuoteni yliopistolla ja vaikka aina olen pitänyt työstäni, pidän siitä tällä hetkellä ehdottomasti eniten. Haaveammattini ei muuten myöskään ollut opettaja. Kuitenkin tämä työ tuntuu vastaavan niihin arvioihin, jotka ovat minulle merkityksellisiä: kehittyminen, itsenäisyys, rehellisyys, innostava ilmapiiri ja monipuolisuus. Toistaiseksi ei ole ollut kahta samanlaista työpäivää. Opettajien lomat, jotka vuosittain puhututtavat mediassa, ovat toki mahtava etu, mutta parasta on ollut matkustaminen. Olen vieraillut Kanadassa Montéalissa, Ruotsissa Umeåssa ja Boråsissa, Englannissa Newcastlessa ja Middlesbroughissa, Slovenian Mariborissa, Saksassa Kölnissä ja toki kotimaan matkojakin on ollut oikein mukavasti.
Joten vaikka sitä ei oikein tiedäkään mitä haluaisi isona tehdä, on tärkeää miettiä mitä työltä toivoo ja tehdä sen eteen töitä. Työelämän tavoitteista ja arvoista on kirjoittanut hyvin Anna Perho teoksessaan Antisäätäjä – Fiksun ajankäyttäjän opas, jota suosittelen, vaikka olenkin ehtinyt itse vasta puoliväliin. Ajankäyttösuunnitelma avaa ajatuksia myös sille mikä onkaan tärkeintä.
Tsemppistä kaikille tänä syksynä taiteen opintonsa aloittaneille – muotoilijana voit kouluttautua tulevaisuuden tehtäviin!
Lukusuositus:
Perho, Anna 2017. Antisäätäjä – fiksun ajankäyttäjän opas. Saatavana myös ilmaisena äänikirjana, Suplassa.
suunnitteluteknologisemmin 